Demokratian halveksuntaa demareilta
Suomi sai uuden pääministerin tai ei ihan vielä, eduskunnan on vielä demareiden valinta hyväksyttävä. Kuvio on ollut muutoinkin aika mielenkiintoinen. Paatero joka joutui jättämään ministerin pestinsä, virheiden sekä luottamuksen puutteen vuoksi on jälleen kohta ministeri. Rinne joka niin ikään joutui jättämään ministerin pestinsä, palkitaan luottamuksen puutteesta eduskunnan 2. varapuheenjohtajan pestillä. Jotenkin tuosta kaikesta välittyy sellainen kuva, että Suomessa on ajatus hukassa siitä, miten maata johdetaan ja varsinkin kuinka vastuuta kannetaan.
Demareiden touhu näyttäytyy outona mutta toisaalta ymmärrettävänä. Vallasta halutaan pitää kiinni keinoja kaihtamatta. Ääripään liberaalista sekä suhteellisen vasemmalle kallellansa olevasta Marinista, ollaan leipomassa Suomen nuorinta ja varmaankin ideologisinta pääministeriä aikana, jolloin ei olisi varaa "kokeiluihin". Kansaa pitäisi tässä epävakaassa maailmassa yhdistää, ei hajottaa. Marinin ideologia tulee väistämättäkin heijastumaan päätöksentekoon.
Demareiden kannatukselle Marinin valinta saattaa tuoda lyhytaikaista helpotusta. Onhan hän nuori ja nainen. Ääniä siirtyy varmasti Vihreiltä ja Vasemmistoliitolta. Siihen en usko, että perussuomalaisilta kamalan paljoa ääniä siirtyisi, jos ihmiset miettivät puolueiden ja varsinkin puheenjohtajien eroja. Halla-aho eroaa Marinista, kuin yö eroaa päivästä.
Joskus ajattelin, että maalla ei voi mennä huonommin, kuin sillä meni Kataisen hoitaessa maan asioita ja siinä sivussa omia bisneksiään. Sitten tuli Sipilä ja jälleen pohdin, että tämän on oltava pohjakosketus. Sipilän jälkeen tuli Rinne ja tulin tulokseen, että kaikki on näköjään Suomessa mahdollista. Nyt pääministeriksi on valittu 34 vuotias idealisti, joka on vihreämpi ja samalla myös punaisempi kuin moni vihreä tai vasemmistoliittoon kuuluva.
Suomi tarvitsisi päättäjiä, jotka vievät maata eteenpäin suomalaisten etu edellä. Marin ei ole sellainen; Demarit, Vihreät ja Vasemmistoliitto eivät ole sellaisia. Näille ensimmäisenä tulee ideologia, sen jälkeen oma etu ja sitten jossain vaiheessa ehkä kansanetu jollei se ole ensin mainittujen kanssa ristiriidassa.
Suomi juhli viime perjantain 102 itsenäisyysvuottaan. Alku oli aikoinaan vaikea. Millainen loppu mahtaa olla?