Keskustan kujanjuoksu

Kun luin tuossa keskusta puoluetta koskevaa uutista iltasanomista jossa haastateltiin keskustan puheenjohtaja Saarikkoa, niin uutisesta paistoi lävitse toisaalta keskustan epätoivo kannatuksensa suhteen ja toisaalta pelko tulevien kuntavaalien rökäletappiosta. Moni keskustalainen onkin vaihtanut katseensa perussuomalaisiin. Tämä ei ole toisaalta ihme, koska perussuomalaiset ovatkin politiikassaan ennen kaikkea Suomen sekä suomalaisten asialla. Lyhyesti siis suomalaisten puolue.

Perussuomalaiset haluavat pitää koko laajan Suomen asumiskelpoisena sekä työn tekemisen, että yrittäjyyden kannattavana. Perussuomalaiset ovatkin Suomen suurin duunari ja yrittäjä puolue (tarkennettakoon, että maaseutuelinkeinokin on yrittäjyyttä mitä suurimmassa määrin). Perussuomalaiset eivät halua, että maaseudulla asuminen ja yrittäminen muuttuu taloudellisesti mahdottomaksi liian kunnianhimoisen ilmastopolitiikan seurauksena joka mm. nostaa liikkumisen- sekä asumisen kustannuksia.

Keskusta on varmasti myös huolissaan vallastaan maakunnissa. Keskustalla on vaarana menettää totuttua valtaansa (jota se kunnissa käyttää ja jota se oli ajatellut maakunnista saavansa) osaltaan mm. perussuomalaisille. Onhan keskusta tehnyt vuosia hartiavoimin töitä sen eteen, että tulevia maakunnallisia sote-alueita saadaan mahdollisimman paljon, kaikkien asiantuntijoiden ollessa asiasta lähinnä kauhuissaan. Nyt keskusta on vaarassa menettää nämä kalliilla poliittisella pääomalla ja kannatuksen laskun hinnalla luodut maakuntavaltuusto sekä maakunnanhallintopaikat perussuomalaisille.

Keskusta on aikoinaan saattanut olla koko Suomen puolue mutta tuossa suhteessa aika ja ennen kaikkea keskustan oma politiikka on ajanut keskustan marginaaliin. Liian paljon poliittista peliä, liian paljon lehmän kauppoja sekä liian vasemmistolaista politiikka. Siinä keskustan syöksyn salaisuudet lyhykäisyydessään. Sen sijaan, että keskusta ottaisi oppia virheistään, keskittyy se demonisoimaan ja kilpailemaan perussuomalaisten kanssa.

Keskusta pyrkiikin puheillaan ensisijaisesti vakuuttelemaan omille äänestäjilleen, että toivoa on ja keskustan hallituksessa harjoittama vihervasemmistolainen politiikka ei todellisuudessa olisi niin vihervasemmistolaista miltä se näyttää ja osin tuntuukin. Vaalit näyttävät onnistuuko keskusta tässä vakuuttelussaan. Eivät äänestäjät kuitenkaan tyhmiä ole ja kyllähän puheiden sekä tekojen ristiriidat paikoitellen ovat aika ilmeiset.

Perussuomalaisia ollaan demonisoimassa tuon tuostakin mutta samassa hallituksessa voidaan toimia lakiakin rikkoneen kanssa. Kertoohan tuo arvoistakin jotakin. Jos ministeri auton takapenkki voittaa mahdollisen riskin hallituksen kaatumisesta. Jos Ministeri Haavisto oli tehnyt samanlaisen tempun jonain muuna kuin ministerinä siis tavan kansalaisena niin on melko selvää, että asiasta ei varmastikaan oltaisi selvitty pikku pään taputtelulla ja lupauksella, että "otan opikseni"

Viimeisin käännehän vihreiden hallinnoimassa ja Haaviston johtamassa ulkoministeriöissähän on salata mm. al-Hollin kulut. Mitäköhän epämiellyttää sieltä olisi mahtanut löytyä? Tämä Suomessa on ongelmallista, että asioita voidaan salata mutta salauksen perusteissa joudutaan aika lailla luottamaan siihen mitä salaaja itse asiasta kertoo. Miten kustannukset voivat aiheuttaa turvallisuus riskin? Minä en tiedä ja veikkaan, että ei tiedä ministeri Haavistokaan. Kunhan nyt salattiin, että asiat näyttävät hyvältä jossain mielessä.

Keskustan en ole nähnyt tähänkään asiaan ottavaan kantaa. Hämäriä asioita tapahtuu mutta niihin ei haluta hallitus kumppanien puolelta puuttua, koska vihreillä voisi sanoa olevan sellainen turvallinen niskalenkki hallituksesta. Jos ei toimita kuten vihreät haluavat niin se tietää hallituksen loppua. Se ei sovi sen enempää keskustalla kuin pääministeri Sanna Marinille. Joka on muuten päässyt median kanssa huomattavan helpolla mitä tulee puutteelliseen johtamiseen yms. kämmeihin. Tuntuukin siltä, että Suomessa hallitsee hallituksen ja median välillä jonkinlainen konsensus mitä tulee hallituksesta uutisointiin ja tutkivaan journalismiin.

Toki tämä median aika yksipuolinen toiminta tapa ei sinänsä ole yllätys kun katselee uutisointia yhdysvalloista. Onhan Bidenistä tehty kuin seuraava messias. Sen verran korkealla odotukset ovat.