Salon monet säästöt

Salossa julkaistiin esitys vuoden 2020 talousarvioksi. Esitys oli typistetty mutta antoi osviittaa siitä mitä tuleman pitää. Nykyistä palveluverkkoa ei ole varaa ylläpitää ja ensivuotta aiotaan tasapainottaa ainakin yhtiöittämällä kaupungin vesilaitos. Tällä saadaan sitten kirjanpidollisesti ensi vuosi näyttämään hyvältä. Näin päättäjät saavat vuoden lisäaikaa tehdä rakenteellisia ratkaisuja, joilla haetaan pidemmän aikavälin taloudellista tasapainoa.

Itse en pidä ajatuksesta, että jotain yhteistä omaisuutta yhtiöitetään. Näin siksi, koska silloin näen riskinä sen, että jollain aikavälillä tapahtuu muitakin fuusioita, ja se mikä on ollut kaupunkilaisten onkin kohta puolin yhteistä omaisuutta turkulaisten kanssa. Pahimmassa tapauksessa yhtiö valahtaa kansainväliseen omistukseen, kuten tapahtui sähköverkon kanssa ja nyt siitä maksetaan kovaa hintaa. Yhtiöittämällä tällaisia palveluita kuten sähköverkko tai vesi, muodostetaan ns. luonnollinen monopoli, joka tuottaa kyllä omistajille voittoa mutta nämä eivät investoi veroluontoisesti saatuja maksuja palveluun ja laatuun, vaan siirtävät veroparatiisien kautta omistajien taskuun. Lisäksi yhtiöittäminen käytännössä myös tekee sen, että kaikenlainen läpinäkyvyys toiminnasta häviää. Vesi on kuitenkin sellainen perustarve kuten sähkökin, että toiminnan tulisi olla läpinäkyvää.

Kaupunki on myös yhdistämässä keskusta-alueella päiväkoteja, joka voi ollakin oikea ratkaisu. Varsinkin kun huomioidaan pienentyvät lapsimäärät, ja joidenkin päiväkotien ikä ja saneeraustarve. Jos toisaalla on tilaa ja hyvät puitteet, sekä kohtuullisesti pidentyvä päiväkotimatka, niin muutos saattaa olla perusteltu. Myöhemmässä vaiheessa kun oppimisympäristöselvitys osa 2 valmistuu näemme varmasti suunnitelmista suuremman kuvan. Mielenkiintoista nähdä tuleeko päiväkotien yhdistämisiä enemmän? Toisaalta mitä suunnitelmia kouluverkoston kohdalla on tehty?

Joka tapauksessa Salon talous on vaikeuksissa, ja suuria rakenteellisia muutoksia on edessä, halutaan niitä tai ei. 15 miljoonan euron alijäämän kurominen kiinni tilanteessa, jossa palvelutarve kuitenkin sotepuolella kasvaa vuosi vuodelta on haastava tehtävä. Samalla veronmaksajat vähenevät uhkaavasti. Tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo. Ikävä tosiasia tulee varmasti olemaan palveluiden keskittyminen kantakaupungin alueelle ja suurimpia häviäjiä luultavasti tulevat olemaan vanhat kuntakeskukset (onko tämä yllätys?). Joidenka palvelut tulevat väistämättäkin vähenemään.

Kun puhutaan esimerkiksi koulujen lakkautuksista, niin tuolloin tulee kuitenkin muistaa, että vaikutukset tulisi aina arvioida. Syrjäkylällä sijaitsevan suuren kiinteistön myynti on vaikeaa ja toisaalta lapsilla on edelleenkin oppivelvollisuus jäljellä ja kunnan tehtävä on se järjestää. Tämä tarkoittaa taksi- sekä linja-autokyydityksiä, jotka nekään eivät ole ilmaisia. Lisäksi koska jokaisella lapsella on oikeus opetukseen, tulee asia miettiä myös erityistä tukea tarvitsevien lasten kohdalla, jottei säästöjä maksateta erityisestä heillä. Viranhaltijoiden on varmistettava opetuksen riittävät resurssit. Mikään ei ole kalliimpaa kuin syrjäytynyt ja/tai huostaanotettu lapsi. Ei kallista yksin taloudellisesti vaan myös inhimillisesti. Inkluusio on kaunis ajatus, mutta jollei se tarvittava tuki seuraa sinne suureen ryhmään erityislapsen mukana niin se ei onnistu.