Susimainen juttu

Minullakin on kaverissa henkilöitä jotka ovat varmuudella eri mieltä, mitä minä kun puhutaan susista.

Itse näen, että susi on osa suomalaista luontoa ja kuuluu oleellisesti luonnon monimuotoisuuteen. Suomessa ei voida sanoa olevan susia kovinkaan paljon. Viimeisten virallisten arvioiden mukaan susia olisi yli 200 mutta alle 300. Tuollaisen määrän ei luulisi olevan ongelma kenellekään.

Monelle susi on kuitenkin ongelma. Susi tappaa pihalle ja laitumille suojaamatta jätettyjä, koti- sekä tuotantoeläimiä. Susi saattaa tappaa metsässä, vapaana riistaa ajavan harrastuskoiran. Tekeekö se mitään noista pahuuttaan? Ei varmaankaan. Sutta ei pidä inhimillistää koska susi ei ole ihminen eikä edes lemmikki. Susi elää vaistojensa varassa hakien ruuan mistä helpoimmin sen saa sekä suojelee omaa reviiriään "kilpailijoilta". Itse voisin kysyä kumpi on tärkeämpi asia harrastus vai luonnon monimuotoisuus?

Salossa on puhuttu viime aikoina paljon siitä, pitäisikö koululaisia kuljettaa kaupungin kustantamalla koulukyydillä, jos alueella on havaittu susi tai susia. Päätöksen tulee tällaisissa tapauksissa kuitenkin perustua realiteetteihin. Jos alueella on nähty syöty peuran raato tai vaikka ilmielävä susi niin se ei automaattisesti tarkoita kohonnutta riskiä. Riski on pääsääntöisesti mitattavissa oleva asia ja tulos tarkentuu historia tietojen perusteella. Susi ei ole ihmistä tappanut mies muistiin, joten historia ei auta. Aikaisempiakin susi "uhrien" määriä voi kyseenalaistaa, koska sinä aikana ei tutkimusmenetelmät olleet ihan aukottomia.

Tämän päivän paikallislehdessä oli mielipidekirjoitus jossa mainittiin monessa yhteydessä tutuksi tullut sana: Turvallisuuden tunne. Turvallisuus totta tosiaan on suurimmalta osin tunne. Saattaa olla, että jollakin alueella on samanaikaisesti turvallisuus parantunut (vaikkapa pahoinpitelyjä tehty aiempaa vähemmän) mutta koska rikoksista on uutisoitu enemmän turvallisuuden tunne on huonontunut (ihmiset ajattelevat turvallisuuden heikentyneen). Kyse on tunteesta. Itse en oikein osaa nähdä, että koulukyytejä alettaisiin myöntämään turvallisuudentunteen perusteella. Jos koulukyyti myönnetään sen tulee perustua todellisiin riskeihin ja todelliseen arvioon riskin vakavuudesta.

Nytkin vanhemmilla on mahdollisuus hakea lääkärintodistuksella koulukyyditystä koulumatkaan, jos vaikka lapsella voidaan katsoa olevan jonkinlainen sairaus, joka puoltaa koulukuljetusta. Uskoisin, että jos lapsi pelkää riittävän paljon susia koulumatkalla, lastenpsykiatrinen kirjoittaisi suosituksensa koulukyydityksestä. Toki tuossa tilanteessa asiaa käydään lävitse myös lapsen kanssa.

En tiedä paljonko Salossa on susia. Itse olen nähnyt kerran tai kaksi jäljet, joista toisella kerralla menivät pihan poikki. Elävää sutta en ole koskaan nähnyt. Itse näkisin ja pitäisin liikennettä riskialttiimpana ja voisin melkeinpä väittää, että se taksi kyyti on riskialttiimpi (onnettomuusriski) kuin kävely matka alueella, jossa on joskus nähty susi (riski joutua suden tappamaksi tai raatelemaksi). Toki turvallisuuden tunnetta se taksi kyyti varmasti nostaisi.

Tiedän, että osa allekirjoittaneenkin ystävistä on tästä asiasta eri mieltä. Susi viha elää ja voi hyvin. Itse olen tätä mieltä ollut ja olen vastakin. Kyllä tällaisella susi populaatiolla pärjätään jos joissakin pinta-alaltaan pienemmissä ja väestömäärältään suuremmissa maissa pärjätään isommallakin susi populaatiolla.